Pelaako lapsi liikaa videopelejä? – Näin tunnistat ongelman ja haet apua
Mistä tietää, jos lapsi pelaa liikaa videopelejä? Videopelit voivat olla lapselle kehittävä ja viihdyttävä harrastus, mutta joskus pelaaminen karkaa käsistä. Kun pelit alkavat hallita arkea ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen hyvinvointiin, kyse voi olla videopeliriippuvuudesta.
Miten tunnistaa videopeliriippuvuus?
Videopeliriippuvuudelle voi olla ominaista:
Yli 3–4 tuntia päivittäistä pelaamista, erityisesti jos se tapahtuu yöaikaan
Voimakas ärtymys tai ahdistus, kun pelaamista rajoitetaan
Koulutehtävien laiminlyönti, heikentynyt koulumenestys tai poissaolot
Sosiaalisten suhteiden vähentyminen ja kiinnostuksen menettäminen muihin harrastuksiin
Valehtelu pelaamisen määrästä
Kyse ei ole pelkästä innostuksesta, vaan ongelmaksi pelaaminen muodostuu, kun se vaikuttaa arjen toimintoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Miten vanhempi voi toimia?
Keskustele rauhassa lapsen kanssa ilman syyllistämistä. Yritä ymmärtää, mikä pelaamisessa viehättää ja mitä tunteita se herättää.
Sovi selkeät rajat ja aikataulut pelaamiselle. Päivittäinen ruutuaika kannattaa rajoittaa ikätason mukaan.
Tarjoa vaihtoehtoista tekemistä, kuten liikuntaa, harrastuksia ja yhteistä aikaa perheen kanssa.
Huomioi oma esimerkki – myös aikuisten ruutuaikaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Jos tilanne kärjistyy tai et saa lasta mukaan yhteistyöhön, älä jää yksin.
Mistä apua?
Monet tahot tarjoavat apua videopeliriippuvuuteen, osa hyvin matalalla kynnyksellä.
Kouluterveydenhuolto ja koulupsykologi ovat hyvä ensikontakti.
Perheneuvolat tarjoavat apua vanhemmuuden ja lapsen kehityksen tukemiseen.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut (esim. Mieppi tai oman hyvinvointialueen perustason mielenterveyspalvelut, lasten ja nuorten psykiatria) auttavat, jos peliriippuvuuteen liittyy laajempia psyykkisiä oireita.
Ehyt ry ja Peluuri.fi tarjoavat tietoa ja tukea digipelihaittoihin liittyen.
Voit varata myös vastaanottoajan Rivendell-klinikalle. Kartoitamme yhdessä tilannetta ja autan suunnittelemaan tukitoimia.
Muista: varhainen puuttuminen ja syyllistämätön keskustelu lapsen kanssa voivat ehkäistä vakavampia ongelmia. Pelaaminen voi olla osa tasapainoista arkea – kunhan se ei valtaa koko elämää.
